Remusta pari kuvaa vertailun vuoksi...

Kun se laihtuu siis aina puolen vuoden välein useamman kilon totaalipaaston takia Meten juoksuista johtuen, niin tässä 2 kuvaa vertailun vuoksi. Onko niissä teidän kenenkään mielestä eroa, vai kuvittelenko mä vaan omassa pienessä päässäni että laihtuu aina ihan tajuttomasti. Toisessa kuvassa on siis n 1kk sitten ja toisessa nyt. Nyt mun mielestä on saanut lihaansa takaisin, mutta voipi olla toiveajattelua.. Ota kantaa!

Remu metsälenkillä n 1kk takaperin

Ja tässä kuvassa eilen omalla pihalla

Hohhoijakkaa mikä rantalenkki

Noniin, päätettiin tänään lähteä töiden ja ruuan jälkeen kävelemään lapsien ja koirien kanssa rantaa pitkin. Auto jätettiin farokselle ja siitä lähdettiin vankilanrantaa kohti. Ekana heti tuli vastaan bullmastiffi narttu, oli 2-vuotias ja Ruotsista haettu. Ihan pieni hetki annettiin koirien leikkiä, mutta sit lähdettiin kävelemään. JOKAINEN vastaantulija ensimmäisen 500m aikana kiersi meidät kaukaa, jopa ihan puistikoiden väliin meni, pyöräilijät kaarsi ohi ja varsinkin muut koirahmiset paineli joko laiturille pakoon tai sit puiden taakse piiloon. Hohhoi! Eilen oli tuossa ihan lähellä se purematapaus, jossa Bullmastiffi puri 2-vuotiasta lasta, joten olihan se arvattavissa että meidän koirien näkyminen ja vielä kahden lapsen seurassa on ihmisten mielestä vaarallista.
Ihan mentiinkin just tänään osittain sen takia että saa katsoa miten ihmiset reagoi, ja täytyy myöntää että tuli vähän paska fiilis. Pohjalaisessa on tänään ollut kysely: Pitäisikö Bullmastiffit kieltää... 65% kyllä, 35% ei.

No mukavasti meillä muute meni, ihana ilma ja kaikki nautti olosta. Koirat osas olla tosi hienosti, eikä välittänyt muista koirista vähääkään, Remukaan ei muuta kun katsonut kohti ja jatkoi matkaansa. Capolla meni tosin häntä koipien väliin aina kun tuli pikkukoiria vastaan. Capo kävelee uskomattoman hienosti remmissä, vaikka onkin liian vähän totutettu. Tänäänkin käveli Jenssin vieressä mukisematta ja vetämättä aivan upeesti, vaikka velipoika välillä saikin hepulin kun lensi lehtiä pitkin poikin.

Pikkupojat punnittiin tänään, Capo on n. 21kg ja ikää 17vkoa, Remu on 47kg ja ikää 1v7kk (juu pikkumies, mutta muutenkin kehittyy hitaasti ja naapurin Meten juoksut ja korvatulehdus verotti Remulta hetki sit 4kg... Nyt saanu jo vähä takaisin)

Huomenna meen iltavuoroon, niin ehtii metsälle kirmaamaan heti aamusta kun muut ei vielä oo liikenteessä.

Kiirettä pukkaa..

Ei meinaa ehtiä ollenkaan tänne päivittämään, kun on niin kova kiirus päivisin. No maanantaina Capo tuli 16 viikkoa, ja tiistaina oli sit rokotus. Nyt saapi alkaa tapaamaan kavereita kunnolla..

Matkalla rokotukseen Capo oksensi ensimmäisen kerran autoon. Ei ole voinut koskaan pahoin, toisin kun Remu oli pienenä... Aina se oksensi, vaikka auto liikkui 500m. Noh siitäkin selvittiin, ja sit lähdettiin Capon kanssa Mustiin ja Mirriin Neu-ostoksille. Siellä oli niin jumalattoman pelottavat likuovet, ettei meinannut poju uskaltaa sisälle :D Sain kuitenkin houkuteltua, ja ulos meno menikin sit hienosti.

Naapurin koirien kans on leikitty päivittäin ja tänään sit oltiin Capon kans tuossa Sundomin luontopolulla/pururadalla tapaamas Niinaa ja Pihkaa. Voi mikä ihana pikkunen sielläkin oli. Capon ja Pihkan ikäero on vajaa 2kk. Capoa vähän sekin ekaksi jännitti, mutta kun pääsi vauhtiin ja löyty hevosen paskaa niin jo rupes juttu luistamaan. :D Tosi hienosti molemmat vauvat käyttäytyi, olivat suurimman osan ajasta vapaana, välillä aina otettiin kiinni.

Capo on nyt ilmoitettu koirakouluun, 8.10 aloittaa. Käydään Caponkin kanssa samalla kouluttajalla kun ollaan muidenkin kanssa käyty. Se on hyväksi kouluttajaksi meidän osalta todettu, niin miksi sitä suotta vaihtamaan. Remun kanssa nuo on edelleen kun paita ja peppu, ja juttu luistaa myös naapurin koirien, kaverin rotikan ja näköjään pihkankin kanssa. Nyt alan totuttamaan enemmän muihin koiriin kun rokotukset on kunnossa. Capo pelkää kaikkia pikkukoiria, isojen kans kun on tottunut elämään...

Tässä meidän pikkumies 16viikon iässä metsänvartijana... Luulee omistavansa pururadankin.

Metsäleikkejä ja autoilua

Tänään oltiin koko perheen voimin metsässä juoksentelemassa. Lapset nautti ja koirat riehui minkä kerkes. Jens treenas Remun kanssa myös hakua vähän ja siitähän poika nauttii kovasti. Capo katteli vaan kauempaa et miks tuo painaa 100 lasissa mettään isännän perään. Ihana ilma ollut tänään ja koirien kans ollu lähes koko päivän touhuilemas milloin mitäkin.

Capo osaa hienosti jo käskyjä. Odottaa hienosti lupaa ottaa ruoka, tulla ulos yms, myös istu, maahan ja tänne on iskostunut jo loistavasti päähän. Upea Erikoistapaus meillä :D

Remu syö jo tosi hienosti, ei voinu alkaa 3vkon syömättömyyden jälkeen tarjoamaan täyttä satsia ruokaa mutta nyt menee jo.

Capo on niin jääräpäinen tapaus ettei koskaan Remun kans oo tollasta ollut. Remu heittää sen milloin mistäkin pois häiritsemästä, kun Capon mielestä on täysin ok mennä kesken Remun syömisen sen kipolle tai kun Remu syö luuta, keppiä tai mitä vaan. Remu murahtaa ja tönäsee Capon pois tai sit itse vaihtaa paikkaa, mut Capo vaan hyökkää uudestaan. Muutaman kerran on ottanut pikkuveikkaa kunnolla kiinnikkin, ja vaikka Capo vingahtaa ja lähtee pakoon, on se sekunnin päästä takaisin kimpussa. Toki mekin puututaan asioihin mut parempi olis alkaa uskomaan Remua ettei saa selkäänsä.

Muutama kuva metsäreissusta, näissä tosin ollaan jo loppupäässä pururataa joten kieli roikkuu ja kuola valuu... Mut onhan ne bullmastiffejä.

Loppuun vielä kuva meidän kummipojasta Ronista joka ihastui Remuun niin täysin että syötti sille kaikki omat maissinaksunsa. Remu rakastui myös poikaan, siellä ne yhdessä istuskeli keskellä meidän keittiönlattiaa ja mussutti herkkuja :D

Uus puhelin

Noniin, just kun pääsin kehumaan ettei meidän pikkumies Capo ole tehnyt tuhojaan oikeestaan yhtään, niin pitihän sitäkin koittaa. Olin treenaamassa Remun kans pihassa ja jätin Capon syömään sisälle. Kun tulin takaisin annoin molemmille koirille luut ja oikeen kiitin molempia hienosta käytöksestä, ja vasta hetken päästä huomasin puhelimen lattialla. En voi käsittää miten noin pienessä ajassa ja huomaamattomasti saa puhelimen niin käyttökelvottomaan kuntoon... Ihan uskomatonta miten oli hampaat lävistänyt melkeen koko näytön. Huh! Äkkiä sit ennen iltavuoroa suunnistin kaupungille hakemaan uutta, pakko kuitenki olla kännykkä jos esim lasten hoidosta tms soitellaan. Nyt kun vielä oppis tuota uutta puhelinta käyttämään ( ja pitämään pikkumiehen tavoittamattomissa)

Remu seuraa ja seisoo todella hienosti kun näyttelykäyttäytymistä opetellaan, mut tosin niin se osas kaikki upeesti jo ennen ylivieskan näyttelyä ja koskaan en unohda miten siellä silti meni. Vaikka kotona ja kentällä ja häiriön alla tekee hyvin kaiken, niin joku niissä kehän reunanauhoissa sitä jännittää. Ilmoitin kuitenki Remun seinäjoelle treenaamaan, jos suostuis sisänäyttelyssä paremmin yhteistyöhön.

Noniin eihän se onnistunut, hah kyllä mä oon niin tunari... Yritin laittaa kuvat tekstin alle, mutta ekaksihan ne tuli ja molemmat kuvat vielä eri kohtiin :D Noh, harjoitus tekee mestarin. Edellisen tekstin kuvissa siis vasemmalla naapurin koirat Maisa ja Mette sekä meidän Remu ja pikkuvauva Capo.

Blogin opettelua

Nyt alan harjoittelemaan tätä blogin pitämistä minäkin. Oon vaan niin surkee näiden koneiden kanssa, et saa nähdä mitä tästä tulee...

Remulla on ruokahalu palannut melkein kolmen viikon jälkeen, heti kun naapurin Metellä loppui juoksut. Minkäs sitä hormooneilleen voi, mutta onneksi nyt taas maistuu hyivn ruoka. Naapurin Mette ja Maisa oli meitä viimeviikolla ilostuttamassa yökylässä, ja kyllä nuo on vaan mahtava nelikko :D