Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää...

Remu, jolle vielä 2kk sitten sana SEURAA tarkoitti riehumista, vetämistä ja totaalista sekoamista, on oppinut sanan merkitystä edes hieman. Oon niin onnellinen että se tajuaa edes ajoittain sen. Eilen eka kerran Jens kuvas meidän treenamista omassa pihassa ja lasten kiljuessa/leikkiessä vieressä. Te mahtavat TOKO-ihmiset ja koirat nauratte varmasti tälle videolle, mutta älkää verratko meidän pelleilyä itseenne ja upeisiin puhtaisiin suorituksiin, vaan yrittäkää saada mieleenne kuva minusta, lihavasta landepaukusta jota koira vetää kun pässiä narussa sanan SEURAA kuultuaan :D Siis ikinä en olis uskonut että tuo Remu seurais mua edes metrin vetämättä tai jos vapaana yritin, niin lähti kun ohjus muualle juoksemaan. Tässä videossa Remu siis on meidän mittapuulla HYVÄ!! Vaikkakin aluksi yrittää lähteä lasten kanssa peuhaamaan, jossain kohdissa yrittää juosta eteen ja edistää, eikä istu joka kerta kun pysähdyn, ja jos istuu niin istuu eteen eikä sivulle, mutta kun kahden kuukauden treenillä saatiin jo tälläistä aikaan, niin ehkä 2 vuoden päästä voisin jo harkita möllitokokisaa. (Osaan jo kuvitella teidän kaikkien nauravan tätä katsellessanne, mutta uskokaa pois, tämä on meidän Remulle saavutus)

Kas tässä olkaa hyvät- nauraa saa, se pidentää ikää :)

Tänään meen treenaamaan tuonne räntäsateeseen. Jens ei ilmeisesti tule Capon kans niin luulen että mä otan molemmat koirat mukaan, ja Remun kans treenaan vaan lopuksi. Kiva molempien nähdä koiria, niin siks en malta jättää toista kotiin.

Pitkästä aikaa...

Pitkään aikaan en ole taas ehtinyt kirjoittelemaan... Päivät tuntuu menevän niin kauheeta vauhtia. Jos oon aamuvuorossa niin pääsen kolmelta, haen lapset, koirat vaan takapihan metsään pissalle, ruokaa meille, ruokaa koirille, ulos ja nukkumaan... Huhhuh! Iltavuoroina kerkeen muka enemmän. Vien aamulla lapset hoitoon 9 jälkeen ja sit onkin aikaa koirille aina klo 13 asti ennenkun alan valmistella lähtöä. Yleensä käydään lenkillä, metsässä ja treenaillaan eri paikoissa.

Lumi on saanut taas koirien päät sekaisin. Varsinkin Remu nauttii täysin rinnoin. Ottaa kiinni lumipalloja, hyppii lumiseen ojaan ja vetää lapsia pulkassa. Capolla on ollu ihmettelemistä, mutta lumi on hyvää ja siellä voi liukastella ja sutia mielin määrin.

Meillä on alkanut Remu nyt vähän ojentamaan Capoa. Ollaan mietitty kuinka Remu hyväksyy Capolta kaiken, mutta nyt kun Capo on vähän kasvanut, on alkanut opettaminen talon tavoille. Hyvä, sillä tuo pikkukakara ei varmasti helpolla opi, ja sitkee se on. Yks päivä Remu löysi metsästä maailman parhaan kepin, johon Capo tietysti tarras heti kiinni. Remu murahti, mutta Kakara ei reagoinut mitenkään, sit murisi vähän vihaisesti ja näytti vähän hampaita, eikä vieläkään tapahtunut minkäänlaista elettä että Capo päästäis irti. Lopuksi Remu otti niskasta kiinni ja siirsi kakaran syrjään. Ei se tajunnu kyllä vieläkään, mutta hyvä että remu pitää puoliaan. Tähän asti ei oo juurikaan pomottanut kunnolla.

Viikonloppuna mennään molempien kans treeneihin, ja naapurin koirien kans peuhaamaan. Nyt koirille iltapalaa ja takka päälle. Kyllä elämä on ihanaa :D

Uusi viikko jälleen.

Huh miten nopeeta nämä päivät taas menee. Viime viikolla ollaan puuhailtu yhtä sun toista. Ollaan pössötetty naapureiden koirien kanssa, ja kaikki 4 karvaista kakaraa on painellut pitkin metsiä ja peltoja. On treenailtu omassa pihassa ja käyty metsälenkeillä.


Lauantaina oltiin pururadalla Niinan, Bennyn, Kukan ja Pihkan kanssa. Kivaa oli ja koirat nautti. Kaikki tuli hienosti keskenään toimeen. Capoa aluksi hetken jännitti Kukka kun yritti niin tohkeissaan ja kovaäänisesti saada Capoa leikkimään. Häntä oli hetken koipien välissä, mutta nopeasti ymmärsi yskän. Niin paineltiin menemään ja leikittiin melko nätisti. Remu ja Pihka sai metsähepuleita, Kukka ja Capo taas valitsi mielummin polulla painimisen. Kivaa oli meillä ihmisilläkin, pitääkin ottaa lähiaikoina uusiksi. Voi kun täällä lähellä olis enemmän bullmastiffiväkeä, kiva olis treffailla isommallakin porukalla.

Ihan mahtava fiilis kun molemmat koirat on niin energisiä ja iloisia. Molemmat syö hyvin ja tekee pahojaan :D Capolla on edelleen 2€ kolikot korvissa säästössä, mutta hyvät ne alkaa olemaan.

Harmittaa kauheesti, kun Capon pentueen tapaaminen olis tässä kuussa, mutta kun on sunnuntai päivänä ja Savonlinnassa asti, niin joudutaan jättämään väliin. Tarkoitus oli mennä, mutta kun en saanut viikonlopun perään maanantaita vapaaksi, niin pakko jättää väliin. Tapaaminen alkaa klo 12, ja aikaa siellä menee kuitenkin, ajaa illalla/yöllä kotiin yli 6h ja sit yöllä pitäis hakea lapset ja Remu että kerkee ma-aamuna klo 6.30 lähteä töihin ja hoitoon. Ei vaan onnistu. Jos oltais Jenssin kanssa kahdestaan, niin lähdettäis ilman muuta, mutta pakko ajatella muiden parasta...

Capo täytti toissapäivänä 5kk ja painoa on nyt vähän vajaa 29kg. Hoikka ja korkea poika, mutta nyt jo näkee että kasvaa isoksi. Tai ainakin siis tuota miniatyyri-Remua isommaksi, Nyt on säkäkorkeus eroa enää vain hiukan, vaikka toinen on vielä ihan vaavi. Tähän loppuun kuva tältä aamulta Caposta, ihana raikas ilma, ja joka paikka huurteessa.

CAPO 5KK