Kuvia

Muutamia sisällä otettua (kehnoja) kuvia pojista. Ulkona sais upeita kuvia lumessa mutta koirat ei pysy siellä sekunttiakaan paikallaan ja sormet jäätyy :) Mutta molemmista muutama kuva. Remu on siis jo 1v10kk ja Capo ihan pian 7kk. Koko eroa on sen verran, että Capo on tietty pienipäisempi, korkeus on ihan tasan sama, pian Capo on korkeampi. Paino Remulla tänään 49,4kg ja Capolla 40,4kg. Huhhuh ku jätkä kasvaa korkeutta ja painoa vaikka on ihan kukkakeppi.!!

Remun kans meen lonkka-ja kyynärkuvaukseen tammikuun puolessa välissä. Jo on aikakin. =)

CAPO 7KK

REMU

Joulun kuulumisia.

Joulu oli ja meni! Ihanaa olla lomalla. Aamu alkoi rauhallisesti kun tontut oli tuonu kuusen alle muutaman lahjan. Niitä availtiin ja lapset oli onnellisia. Koirille oli lelut paketissa, mutta Capo ei tajunnut lahjojen päälle mitään. Remu avas omansa hienosti, mutta junnulle piti paperit ottaa pois päältä. Capo sai vinkuvan pallon, joka on aivan huippu ollut. Koko joulun on leikkinyt sillä ja vinkuu niin kivasti aamulla aikaisin :) Remu sai jotain muuta lelua ja tykkäs kans.
Sit alettiin riisipuuron keittoon ja joulusaunaan piti tietysti kans mennä. Lapset nukkui hetken ja koirat ulkoili, sit suunnattiin mun vanhempien luo syömään. Pukki kävi siellä ja sit tultiin kotiin jatkamaan joulua anopin+ muun poppoon kanssa. Lahjoja tuli lisää ja koirille löytyi paketista luut. Viettivät koko illan niiden kimpussa.

Mä olin ollut niin kiltti että sain lahjaksi muiden lahjojen lisäksi SingStar-pelin, ja voi sitä iloa ja riemua kun monta kultakurkkua pienissä glögeissä alkoi hoilaamaan. Kivaa oli ja koirat jaksoi hienosti olla ja keskittyä luihinsa vaikka talossa oli 7 ihmistä hoilottamassa.
Joulupäivänä ja tapanina ollaan vaan otettu rennosti, pulkkailtu ja peuhattu koirien kanssa lumessa. Saunassa on käyty ja laulettu edelleen sitä singstaria. =)


Tänä aamuna meni hermo! Lapset nousi ja tuli sanomaan että täällä haisee kakka. Nousin sit ihmeissäni ylös katsomaan. Me annettin Remulle illalla ruoka, mut se ei syöny sitä, unohdin ottaa pois ja aamulla totuus valkeni, Capo oli syöny Remun tujua ruokaa PALJON! oli sit tullu vähä läpi, kun tommosen satsin syöny ja oli 2 mun päänkokoista paskakasaa olohuoneessa. Jeri, meidän 5-vuotias poju tuli näyttämään juoksujalkaa missä läjät on, ja lensi kaaressa kumoon, liukastui siis Capon pissalammikkoon! Huhhuh tuota jätkää, monta kuukautta ollu tekemättä mitään sisälle ja sit on yhtäkkiä kaikkea, ja paljon! No oma moka kun en ollut ottanut pois...

Ilmoitettiin molemmat koirat tammikuussa turkuun näyttelyyn ja tekis mieli ilmoittaa helmi- ja maaliskuussa tampereelle, mutta katsotaan nyt... Onneks on vielä ilmoittautumisaikaa jäljellä. Rahaa menee paljon jos molempia vie, mutta ei olis kiva jättää toista kotiin...
Uutta vuotta odotellessa, toivottavasti ens vuodesta tulee yhtä ihana kun tästäkin!!

Ensimmäinen joulu ilman Jamia.

Huh, ensimmäinen joulu ilman Jamia... Siitä on jo puoli vuotta kun sain kauhean soiton Jenssiltä iltavuoroon, Jamin on joku hätänä. Äkkiä soitin naapuriin että hakevat lapset meiltä (mä kun en iltavuorosta pois pääse vaikka mikä olis). Jens lähti sata lasissa pakettiautolla Pirttikylään Jamin kanssa, oli kipeä, maha turvonnut ja yritti oksentaa. Perille päästyään me tiesimme jo mikä on kyseessä ja että siitä on mahdoton selvitä. Ell Kääntee tiesi ettei mitään ollut tehtävissä koska vatsalaukun kiertymä oli niin raju ja nopea, mutta halusi helpottaa viimeisiä hetkiämme yhdessä antaen Jamille runsaasti kipulääkettä lihakseen.

Illalla kun tulin töistä, oli Jami aavistuksen parempi. Heilutti häntäänsä viimeisillä voimillaan ja katsoi iloisesti. Mitään ei rakkaamme kropasta enää päässyt ulos, mutta onneksi ei ollut kipeä. Aamulla oli molempien lähdettävä töihin ennen seitsemää, ja aamulla Jamin silmistä näki sairauden ja uupumuksen. Aina niin kiiltävä karva oli muuttunut valkoiseksi stressin aiheuttamasta hilseilystä. Halattiin Jamia vielä ja lapset antoi pusut, mutta pakko oli lähteä vaikka tiedettiin mikä suru tulee eteemme. Ennen yhdeksää Jens tuli katsomaan koiran vointia kahvitunnilla. Jami odotti isäntää eteisessä ja viimeisillä voimillaan heilautti häntää ja hyppäsi rappuset alas. Sitten ei enää rakas jaksanut, vaan ensin meni takajalat alta ja sitten etujalat. Miehet kantoivat autoon ja minä töistä soitin eläinlääkärille että tulossa ollaan. Lääkäri oli leikkausvalmiudessa vaikkei siitä hyötyä olisikaan, mutta ainakin kipulääkettä voisi antaa tai jos on kovat tuskat niin viimeisen piikin. Kotipihasta lähtivät ajamaan, Jenssin työkaveri ajoi pakettiautoa ja Jens ja Jami olivat takaluukussa sylikkäin. Ehtivät ajaa n 2km, kun Jamin voimat hyytyivät ikiajoiksi, mutta mikä onni on nukahtaa isännän syliin.

Ihania hetkiä ja onnellisuutta mahtui yhteiseen elämäämme, toivottavasti Capo ja Remu osaa nauttia joululahjoista samalla lailla kun Jami. Siinä oli kyllä mahtava koira!

Jamin hauta on täällä meidän tontillamme, mäen päällä takapihalla. Täällä on Jami ollut onnellinen ja koko talon rakennusajankin vartioi tonttia, juoksi ja leikki!

Kuvia Jamin elämän varrelta

Uusi talvitakki

Jami ja ensimmäinen lapsemme

Remu tuli taloon

Yhdessä vahdittiin tonttia

Joulukorttikuva vuodelta 2004

Hellurei ja hellät tunteet

SISARUSRAKKAUTTA!!

MUN KULLAT POSEERAA :)

Taas on viikko vierähtänyt ja pukin tulo jännittää :D Huomenna meinaan mennä ostaan viimeiset joululahjat niin sit saa alkaa nauttimaan elämästä. Viikko enää töitä ja alkaa kauan odotettu loma. Muutama kuva meidän kakaroista, kerranki kaikista neljästä...

CAPO SEISOO

CAPO 6KK

SIINÄ TEILLE HYMY !!!

REMU LAULAA MUKANA

CAPO KIUSAA ISOVELJEÄ

JA NIIN ISOVELI NÄYTTI KAAPIN PAIKAN....

Onnea Capo, 6kk

Meidän pieni mies on tänään jo 6kk. Iso poika jo, painoa eilen oli 36kg. Korkea kun mikä ja laiha kun luikku vaikka painoa on jo noinkin paljon. Tottelevainen kakara ja halukas oppimaan. Ruoka maistuu aina ja Capo itse ei haluisi ruuan määrään mitään rajoituksia. Nyt on alkanut olemaan kuulo vähän valikoiva. Sana tänne on pikkumiehelle ihan selvä, mutta nyt on alkanut ajattelemaan että ei kannata kiirehtiä luokse jos ei ole vastassa nyrkillinen nakkeja, ihan hyvin kerkeen vielä nostaan jalkaa.

CAPO 6KK

Mua on alannu ärsyttämään ruokakippojen kiliseminen lattialla, ja myös kaupasta ostetun ruokabaarin jalkojen kilinä vasten laattalattiaa. Hermo meni, joten päätettiin tehdä koirille omat ruokapöydät joihin upotettiin ruokakupit. Petsasin ne muuhun sisustukseen sopivaksi ja nyt ei enää kilise eikä kalise. Ihan kivat niistä tuli näin meikäläisen taidoilla mutta toki timpurit sais vielä hienommat. Nuo kelpaa meille hyvin.

Tänään meen taas iltavuoroon. Nyt lähden koirien kans ulos ja myöhemmin voisin käydä mustissa ja mirrissä täydentämässä ruokavarastoja hiukan. Ei muuta kun hyvää joulukuuta kaikille tasapuolisesti, muutama viikko niin pukki tulee :)