sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää...

Remu, jolle vielä 2kk sitten sana SEURAA tarkoitti riehumista, vetämistä ja totaalista sekoamista, on oppinut sanan merkitystä edes hieman. Oon niin onnellinen että se tajuaa edes ajoittain sen. Eilen eka kerran Jens kuvas meidän treenamista omassa pihassa ja lasten kiljuessa/leikkiessä vieressä. Te mahtavat TOKO-ihmiset ja koirat nauratte varmasti tälle videolle, mutta älkää verratko meidän pelleilyä itseenne ja upeisiin puhtaisiin suorituksiin, vaan yrittäkää saada mieleenne kuva minusta, lihavasta landepaukusta jota koira vetää kun pässiä narussa sanan SEURAA kuultuaan :D Siis ikinä en olis uskonut että tuo Remu seurais mua edes metrin vetämättä tai jos vapaana yritin, niin lähti kun ohjus muualle juoksemaan. Tässä videossa Remu siis on meidän mittapuulla HYVÄ!! Vaikkakin aluksi yrittää lähteä lasten kanssa peuhaamaan, jossain kohdissa yrittää juosta eteen ja edistää, eikä istu joka kerta kun pysähdyn, ja jos istuu niin istuu eteen eikä sivulle, mutta kun kahden kuukauden treenillä saatiin jo tälläistä aikaan, niin ehkä 2 vuoden päästä voisin jo harkita möllitokokisaa. (Osaan jo kuvitella teidän kaikkien nauravan tätä katsellessanne, mutta uskokaa pois, tämä on meidän Remulle saavutus)

Kas tässä olkaa hyvät- nauraa saa, se pidentää ikää :)


Tänään meen treenaamaan tuonne räntäsateeseen. Jens ei ilmeisesti tule Capon kans niin luulen että mä otan molemmat koirat mukaan, ja Remun kans treenaan vaan lopuksi. Kiva molempien nähdä koiria, niin siks en malta jättää toista kotiin.

3 kommenttia:

Jenna kirjoitti...

Tosi kivannäköistä menoa :) Hyvä kontakti! Tuo juoksuseuraaminen on tosi vaikeeta, kun koiran täytyy reagoida nopeasti ohjaajan liikkeisiin ja varsinkin pysähtyminen juoksusta on vaikeeta isolle koiralle. Olisi kiva nähdä videonpätkä, jossa Remu seuraa normaalissa kävelyvauhdissa.

Anonyymi kirjoitti...

no mutta hyvinhän se menee!!

Viivi kirjoitti...

Ihana kun häntä heiluu koko ajan!