Huh, ensimmäinen joulu ilman Jamia... Siitä on jo puoli vuotta kun sain kauhean soiton Jenssiltä iltavuoroon, Jamin on joku hätänä. Äkkiä soitin naapuriin että hakevat lapset meiltä (mä kun en iltavuorosta pois pääse vaikka mikä olis). Jens lähti sata lasissa pakettiautolla Pirttikylään Jamin kanssa, oli kipeä, maha turvonnut ja yritti oksentaa. Perille päästyään me tiesimme jo mikä on kyseessä ja että siitä on mahdoton selvitä. Ell Kääntee tiesi ettei mitään ollut tehtävissä koska vatsalaukun kiertymä oli niin raju ja nopea, mutta halusi helpottaa viimeisiä hetkiämme yhdessä antaen Jamille runsaasti kipulääkettä lihakseen.
Illalla kun tulin töistä, oli Jami aavistuksen parempi. Heilutti häntäänsä viimeisillä voimillaan ja katsoi iloisesti. Mitään ei rakkaamme kropasta enää päässyt ulos, mutta onneksi ei ollut kipeä. Aamulla oli molempien lähdettävä töihin ennen seitsemää, ja aamulla Jamin silmistä näki sairauden ja uupumuksen. Aina niin kiiltävä karva oli muuttunut valkoiseksi stressin aiheuttamasta hilseilystä. Halattiin Jamia vielä ja lapset antoi pusut, mutta pakko oli lähteä vaikka tiedettiin mikä suru tulee eteemme. Ennen yhdeksää Jens tuli katsomaan koiran vointia kahvitunnilla. Jami odotti isäntää eteisessä ja viimeisillä voimillaan heilautti häntää ja hyppäsi rappuset alas. Sitten ei enää rakas jaksanut, vaan ensin meni takajalat alta ja sitten etujalat. Miehet kantoivat autoon ja minä töistä soitin eläinlääkärille että tulossa ollaan. Lääkäri oli leikkausvalmiudessa vaikkei siitä hyötyä olisikaan, mutta ainakin kipulääkettä voisi antaa tai jos on kovat tuskat niin viimeisen piikin. Kotipihasta lähtivät ajamaan, Jenssin työkaveri ajoi pakettiautoa ja Jens ja Jami olivat takaluukussa sylikkäin. Ehtivät ajaa n 2km, kun Jamin voimat hyytyivät ikiajoiksi, mutta mikä onni on nukahtaa isännän syliin.
Ihania hetkiä ja onnellisuutta mahtui yhteiseen elämäämme, toivottavasti Capo ja Remu osaa nauttia joululahjoista samalla lailla kun Jami. Siinä oli kyllä mahtava koira!
Jamin hauta on täällä meidän tontillamme, mäen päällä takapihalla. Täällä on Jami ollut onnellinen ja koko talon rakennusajankin vartioi tonttia, juoksi ja leikki!
Kuvia Jamin elämän varrelta
Uusi talvitakki
Jami ja ensimmäinen lapsemme
Remu tuli taloon
Yhdessä vahdittiin tonttia
Joulukorttikuva vuodelta 2004
1 kommentti:
Aivan itku tuli ku luki ton...
-Ellu-
Lähetä kommentti