Joulun kuulumisia.

Joulu oli ja meni! Ihanaa olla lomalla. Aamu alkoi rauhallisesti kun tontut oli tuonu kuusen alle muutaman lahjan. Niitä availtiin ja lapset oli onnellisia. Koirille oli lelut paketissa, mutta Capo ei tajunnut lahjojen päälle mitään. Remu avas omansa hienosti, mutta junnulle piti paperit ottaa pois päältä. Capo sai vinkuvan pallon, joka on aivan huippu ollut. Koko joulun on leikkinyt sillä ja vinkuu niin kivasti aamulla aikaisin :) Remu sai jotain muuta lelua ja tykkäs kans.
Sit alettiin riisipuuron keittoon ja joulusaunaan piti tietysti kans mennä. Lapset nukkui hetken ja koirat ulkoili, sit suunnattiin mun vanhempien luo syömään. Pukki kävi siellä ja sit tultiin kotiin jatkamaan joulua anopin+ muun poppoon kanssa. Lahjoja tuli lisää ja koirille löytyi paketista luut. Viettivät koko illan niiden kimpussa.

Mä olin ollut niin kiltti että sain lahjaksi muiden lahjojen lisäksi SingStar-pelin, ja voi sitä iloa ja riemua kun monta kultakurkkua pienissä glögeissä alkoi hoilaamaan. Kivaa oli ja koirat jaksoi hienosti olla ja keskittyä luihinsa vaikka talossa oli 7 ihmistä hoilottamassa.
Joulupäivänä ja tapanina ollaan vaan otettu rennosti, pulkkailtu ja peuhattu koirien kanssa lumessa. Saunassa on käyty ja laulettu edelleen sitä singstaria. =)


Tänä aamuna meni hermo! Lapset nousi ja tuli sanomaan että täällä haisee kakka. Nousin sit ihmeissäni ylös katsomaan. Me annettin Remulle illalla ruoka, mut se ei syöny sitä, unohdin ottaa pois ja aamulla totuus valkeni, Capo oli syöny Remun tujua ruokaa PALJON! oli sit tullu vähä läpi, kun tommosen satsin syöny ja oli 2 mun päänkokoista paskakasaa olohuoneessa. Jeri, meidän 5-vuotias poju tuli näyttämään juoksujalkaa missä läjät on, ja lensi kaaressa kumoon, liukastui siis Capon pissalammikkoon! Huhhuh tuota jätkää, monta kuukautta ollu tekemättä mitään sisälle ja sit on yhtäkkiä kaikkea, ja paljon! No oma moka kun en ollut ottanut pois...

Ilmoitettiin molemmat koirat tammikuussa turkuun näyttelyyn ja tekis mieli ilmoittaa helmi- ja maaliskuussa tampereelle, mutta katsotaan nyt... Onneks on vielä ilmoittautumisaikaa jäljellä. Rahaa menee paljon jos molempia vie, mutta ei olis kiva jättää toista kotiin...
Uutta vuotta odotellessa, toivottavasti ens vuodesta tulee yhtä ihana kun tästäkin!!

Ensimmäinen joulu ilman Jamia.

Huh, ensimmäinen joulu ilman Jamia... Siitä on jo puoli vuotta kun sain kauhean soiton Jenssiltä iltavuoroon, Jamin on joku hätänä. Äkkiä soitin naapuriin että hakevat lapset meiltä (mä kun en iltavuorosta pois pääse vaikka mikä olis). Jens lähti sata lasissa pakettiautolla Pirttikylään Jamin kanssa, oli kipeä, maha turvonnut ja yritti oksentaa. Perille päästyään me tiesimme jo mikä on kyseessä ja että siitä on mahdoton selvitä. Ell Kääntee tiesi ettei mitään ollut tehtävissä koska vatsalaukun kiertymä oli niin raju ja nopea, mutta halusi helpottaa viimeisiä hetkiämme yhdessä antaen Jamille runsaasti kipulääkettä lihakseen.

Illalla kun tulin töistä, oli Jami aavistuksen parempi. Heilutti häntäänsä viimeisillä voimillaan ja katsoi iloisesti. Mitään ei rakkaamme kropasta enää päässyt ulos, mutta onneksi ei ollut kipeä. Aamulla oli molempien lähdettävä töihin ennen seitsemää, ja aamulla Jamin silmistä näki sairauden ja uupumuksen. Aina niin kiiltävä karva oli muuttunut valkoiseksi stressin aiheuttamasta hilseilystä. Halattiin Jamia vielä ja lapset antoi pusut, mutta pakko oli lähteä vaikka tiedettiin mikä suru tulee eteemme. Ennen yhdeksää Jens tuli katsomaan koiran vointia kahvitunnilla. Jami odotti isäntää eteisessä ja viimeisillä voimillaan heilautti häntää ja hyppäsi rappuset alas. Sitten ei enää rakas jaksanut, vaan ensin meni takajalat alta ja sitten etujalat. Miehet kantoivat autoon ja minä töistä soitin eläinlääkärille että tulossa ollaan. Lääkäri oli leikkausvalmiudessa vaikkei siitä hyötyä olisikaan, mutta ainakin kipulääkettä voisi antaa tai jos on kovat tuskat niin viimeisen piikin. Kotipihasta lähtivät ajamaan, Jenssin työkaveri ajoi pakettiautoa ja Jens ja Jami olivat takaluukussa sylikkäin. Ehtivät ajaa n 2km, kun Jamin voimat hyytyivät ikiajoiksi, mutta mikä onni on nukahtaa isännän syliin.

Ihania hetkiä ja onnellisuutta mahtui yhteiseen elämäämme, toivottavasti Capo ja Remu osaa nauttia joululahjoista samalla lailla kun Jami. Siinä oli kyllä mahtava koira!

Jamin hauta on täällä meidän tontillamme, mäen päällä takapihalla. Täällä on Jami ollut onnellinen ja koko talon rakennusajankin vartioi tonttia, juoksi ja leikki!

Kuvia Jamin elämän varrelta

Uusi talvitakki

Jami ja ensimmäinen lapsemme

Remu tuli taloon

Yhdessä vahdittiin tonttia

Joulukorttikuva vuodelta 2004

Hellurei ja hellät tunteet

SISARUSRAKKAUTTA!!

MUN KULLAT POSEERAA :)

Taas on viikko vierähtänyt ja pukin tulo jännittää :D Huomenna meinaan mennä ostaan viimeiset joululahjat niin sit saa alkaa nauttimaan elämästä. Viikko enää töitä ja alkaa kauan odotettu loma. Muutama kuva meidän kakaroista, kerranki kaikista neljästä...

CAPO SEISOO

CAPO 6KK

SIINÄ TEILLE HYMY !!!

REMU LAULAA MUKANA

CAPO KIUSAA ISOVELJEÄ

JA NIIN ISOVELI NÄYTTI KAAPIN PAIKAN....

Onnea Capo, 6kk

Meidän pieni mies on tänään jo 6kk. Iso poika jo, painoa eilen oli 36kg. Korkea kun mikä ja laiha kun luikku vaikka painoa on jo noinkin paljon. Tottelevainen kakara ja halukas oppimaan. Ruoka maistuu aina ja Capo itse ei haluisi ruuan määrään mitään rajoituksia. Nyt on alkanut olemaan kuulo vähän valikoiva. Sana tänne on pikkumiehelle ihan selvä, mutta nyt on alkanut ajattelemaan että ei kannata kiirehtiä luokse jos ei ole vastassa nyrkillinen nakkeja, ihan hyvin kerkeen vielä nostaan jalkaa.

CAPO 6KK

Mua on alannu ärsyttämään ruokakippojen kiliseminen lattialla, ja myös kaupasta ostetun ruokabaarin jalkojen kilinä vasten laattalattiaa. Hermo meni, joten päätettiin tehdä koirille omat ruokapöydät joihin upotettiin ruokakupit. Petsasin ne muuhun sisustukseen sopivaksi ja nyt ei enää kilise eikä kalise. Ihan kivat niistä tuli näin meikäläisen taidoilla mutta toki timpurit sais vielä hienommat. Nuo kelpaa meille hyvin.

Tänään meen taas iltavuoroon. Nyt lähden koirien kans ulos ja myöhemmin voisin käydä mustissa ja mirrissä täydentämässä ruokavarastoja hiukan. Ei muuta kun hyvää joulukuuta kaikille tasapuolisesti, muutama viikko niin pukki tulee :)

Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää...

Remu, jolle vielä 2kk sitten sana SEURAA tarkoitti riehumista, vetämistä ja totaalista sekoamista, on oppinut sanan merkitystä edes hieman. Oon niin onnellinen että se tajuaa edes ajoittain sen. Eilen eka kerran Jens kuvas meidän treenamista omassa pihassa ja lasten kiljuessa/leikkiessä vieressä. Te mahtavat TOKO-ihmiset ja koirat nauratte varmasti tälle videolle, mutta älkää verratko meidän pelleilyä itseenne ja upeisiin puhtaisiin suorituksiin, vaan yrittäkää saada mieleenne kuva minusta, lihavasta landepaukusta jota koira vetää kun pässiä narussa sanan SEURAA kuultuaan :D Siis ikinä en olis uskonut että tuo Remu seurais mua edes metrin vetämättä tai jos vapaana yritin, niin lähti kun ohjus muualle juoksemaan. Tässä videossa Remu siis on meidän mittapuulla HYVÄ!! Vaikkakin aluksi yrittää lähteä lasten kanssa peuhaamaan, jossain kohdissa yrittää juosta eteen ja edistää, eikä istu joka kerta kun pysähdyn, ja jos istuu niin istuu eteen eikä sivulle, mutta kun kahden kuukauden treenillä saatiin jo tälläistä aikaan, niin ehkä 2 vuoden päästä voisin jo harkita möllitokokisaa. (Osaan jo kuvitella teidän kaikkien nauravan tätä katsellessanne, mutta uskokaa pois, tämä on meidän Remulle saavutus)

Kas tässä olkaa hyvät- nauraa saa, se pidentää ikää :)

Tänään meen treenaamaan tuonne räntäsateeseen. Jens ei ilmeisesti tule Capon kans niin luulen että mä otan molemmat koirat mukaan, ja Remun kans treenaan vaan lopuksi. Kiva molempien nähdä koiria, niin siks en malta jättää toista kotiin.

Pitkästä aikaa...

Pitkään aikaan en ole taas ehtinyt kirjoittelemaan... Päivät tuntuu menevän niin kauheeta vauhtia. Jos oon aamuvuorossa niin pääsen kolmelta, haen lapset, koirat vaan takapihan metsään pissalle, ruokaa meille, ruokaa koirille, ulos ja nukkumaan... Huhhuh! Iltavuoroina kerkeen muka enemmän. Vien aamulla lapset hoitoon 9 jälkeen ja sit onkin aikaa koirille aina klo 13 asti ennenkun alan valmistella lähtöä. Yleensä käydään lenkillä, metsässä ja treenaillaan eri paikoissa.

Lumi on saanut taas koirien päät sekaisin. Varsinkin Remu nauttii täysin rinnoin. Ottaa kiinni lumipalloja, hyppii lumiseen ojaan ja vetää lapsia pulkassa. Capolla on ollu ihmettelemistä, mutta lumi on hyvää ja siellä voi liukastella ja sutia mielin määrin.

Meillä on alkanut Remu nyt vähän ojentamaan Capoa. Ollaan mietitty kuinka Remu hyväksyy Capolta kaiken, mutta nyt kun Capo on vähän kasvanut, on alkanut opettaminen talon tavoille. Hyvä, sillä tuo pikkukakara ei varmasti helpolla opi, ja sitkee se on. Yks päivä Remu löysi metsästä maailman parhaan kepin, johon Capo tietysti tarras heti kiinni. Remu murahti, mutta Kakara ei reagoinut mitenkään, sit murisi vähän vihaisesti ja näytti vähän hampaita, eikä vieläkään tapahtunut minkäänlaista elettä että Capo päästäis irti. Lopuksi Remu otti niskasta kiinni ja siirsi kakaran syrjään. Ei se tajunnu kyllä vieläkään, mutta hyvä että remu pitää puoliaan. Tähän asti ei oo juurikaan pomottanut kunnolla.

Viikonloppuna mennään molempien kans treeneihin, ja naapurin koirien kans peuhaamaan. Nyt koirille iltapalaa ja takka päälle. Kyllä elämä on ihanaa :D

Uusi viikko jälleen.

Huh miten nopeeta nämä päivät taas menee. Viime viikolla ollaan puuhailtu yhtä sun toista. Ollaan pössötetty naapureiden koirien kanssa, ja kaikki 4 karvaista kakaraa on painellut pitkin metsiä ja peltoja. On treenailtu omassa pihassa ja käyty metsälenkeillä.


Lauantaina oltiin pururadalla Niinan, Bennyn, Kukan ja Pihkan kanssa. Kivaa oli ja koirat nautti. Kaikki tuli hienosti keskenään toimeen. Capoa aluksi hetken jännitti Kukka kun yritti niin tohkeissaan ja kovaäänisesti saada Capoa leikkimään. Häntä oli hetken koipien välissä, mutta nopeasti ymmärsi yskän. Niin paineltiin menemään ja leikittiin melko nätisti. Remu ja Pihka sai metsähepuleita, Kukka ja Capo taas valitsi mielummin polulla painimisen. Kivaa oli meillä ihmisilläkin, pitääkin ottaa lähiaikoina uusiksi. Voi kun täällä lähellä olis enemmän bullmastiffiväkeä, kiva olis treffailla isommallakin porukalla.

Ihan mahtava fiilis kun molemmat koirat on niin energisiä ja iloisia. Molemmat syö hyvin ja tekee pahojaan :D Capolla on edelleen 2€ kolikot korvissa säästössä, mutta hyvät ne alkaa olemaan.

Harmittaa kauheesti, kun Capon pentueen tapaaminen olis tässä kuussa, mutta kun on sunnuntai päivänä ja Savonlinnassa asti, niin joudutaan jättämään väliin. Tarkoitus oli mennä, mutta kun en saanut viikonlopun perään maanantaita vapaaksi, niin pakko jättää väliin. Tapaaminen alkaa klo 12, ja aikaa siellä menee kuitenkin, ajaa illalla/yöllä kotiin yli 6h ja sit yöllä pitäis hakea lapset ja Remu että kerkee ma-aamuna klo 6.30 lähteä töihin ja hoitoon. Ei vaan onnistu. Jos oltais Jenssin kanssa kahdestaan, niin lähdettäis ilman muuta, mutta pakko ajatella muiden parasta...

Capo täytti toissapäivänä 5kk ja painoa on nyt vähän vajaa 29kg. Hoikka ja korkea poika, mutta nyt jo näkee että kasvaa isoksi. Tai ainakin siis tuota miniatyyri-Remua isommaksi, Nyt on säkäkorkeus eroa enää vain hiukan, vaikka toinen on vielä ihan vaavi. Tähän loppuun kuva tältä aamulta Caposta, ihana raikas ilma, ja joka paikka huurteessa.

CAPO 5KK