Pitkästä aikaa

Kas, tällänen blogikin on joskus tullut avattua, eipä oo tullut kirjoteltua...

Valtakunnassa kaikki hyvin, kesällä oli pojilla ppientä valtataistelua, Capo yritti nousta pomoksi mutta pienellä avustuksella Remu sai jatkaa johtajana. :) Remu on turhan nössö ja kiltti antamaan pikku C:lle opetusta, ja vielä kun on kokoerokin Capon hyväksi, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kissan kanssa pojat pössöttää erittäin paljon, ja taitaa tuo Pauli poika luullakkin itseään koiraksi. Hauskan näköistä kun Jens menee iltapissalle pihaan koirien kanssa ja tupakin ajan koirat juoksentelee mettän laidalla, menee kissa samalla tavalla hetkeksi pihaan ja tulee kun kuulu kutsu "sisälle", kaikki kolme poikaa juoksee peräkanaa nukkumaan :)) Muutama kuva vielä perään, osa jo keväältä ja kesältä...

Kissan kanssa painia

Niskan päälle...

Ja voitto kotiin... :)

Vanhimmat pojat ottaa aurinkoa !

Kaikkea

Eipä oo taas ehtinyt päivittelemään. n kolme viikkoa sitten meille muutti ihan yhtäkkiä, suunnittelematta kissa. Mä oon aina ollut koiraihminen enemmän, en oo tykännyt kissoista ja jopa vähän pelännyt niitä kun en ymmärrä niiden maailmasta mitään. Kuitenkin Enni ja Jens lähti kattelemaan kissan pentuja ihan muuten vaan yks kaunis päivä. Yritin soittaa jossain vaiheessa perään, mutta ei vastannut ja meni pieni hetki kun tulivat ovesta sisään. Sanoi vaan että ei pystynyt vastaamaan kun toisella kädellä piti ajaa ja toisessa oli tämä ja näytti pientä kissanpentua. Oli kuulemma ihan järkyistä oloista, paskaisesta asunnosta jossa kissa lukittu huoneeseen, paskat ja ruuat sekasin lattialla.Oli joku vanha hampaaton mies joka oli työntänyt kissan jenssin syliin että vie jo pois tuo rääpäle. Niin kissa muutti meille, jotka ei ymmärretä niistä mitään. Oltiin ilman hiekkalaatikkoa, ruokaa tai edes tietoa siitä mitä kissanpennut syö. Soittelin ympäriinsä ihmisille joilla on kissoja, ja nht täytyy sanoa että ekan päivän jälkeen on sekä kissa, koirat että muu perhe elänyt tyytyväisinä sulassa sovussa. Madotin heti aluksi 2 kertaa peräkanaa ja rokotuksella käytiin viime viikolla. Terve ja onnellinen kissa. :)

Sunnuntaina kävin Capon kanssa kahdestaan seinäjoella näyttelyssä ja voi kun oli kivaa. Ainut mikä ahdisti oli se että tuomari heittää meidät kehästä käyttäytymisen takia tai antaa T:n, mutta hienosti meni. Pikku-C käyttäytyi oikeen hienosti ja tuomari antoikin yllätyksenä Eh:n. Oltiin enemmän kun tyytyväisiä tulokseen. Arvostelusta en tajua suoraan sanottuna yhtään mitään. Laitan sen tähän alle jos joku ymmärtää niin suomentakaa toki. ;)

Kyllä tuli taas todettua pienen hetken perusteella että kyllä on olemassa kivoja ja hauskoja omistajia muilla bullmastiffeilla, oli oikeen kiva nähdä meille uusia tuttuja.

Arvostelu : Masc hund und utu ännu väldi lätt Bra skalle o nus lite väl mycke undervätt Bra öron altt öpna frambenvin Ännu ung i sin hropp o länd Ngt branth i sitt körs rörs for bra steg(tai sleg) i sidan Dock saknar dygn i steget.

Hyvät korvat ja nuori kroppa mä ymmärrän mutta muúten kai jotain valittamista liikkeistää tai jostain muusta ?? No kivaa oli joka tapauksessa ja seuraavaksi suunnataan sit jyväskylään jos ei influenssat pukkaa päälle. Sinne mennään kolmestaan minä, jens ja C jo perjantaina.

Tässä mun kaikki rakkaat!

Syksyä ilmassa

Ihanaa kun viileni kelit vähän ja alkaa suksy tulemaan. Kuitekaan en uskoisi että eletään jo syyskuun loppupuolta kun aurinko paistaa ja kukatkin kukkii täysillä. Illat ja aamut on jo pimeitä mutta muuten ei mikään normaali syysilma.

Täällä ollaan jaksettu lenkkillä vähän pidempiä lenkkejä nyt ilmojen viilennyttyä, paljon ollaan käyty luontopoluilla ja öjberin maastossa. Siellä ollaan kierrelty 4km+5km lenkkiä jos ei ole ollut paljon itikoita, ja pelkkää vitosta jos on paljon. Lapsetkin jaksaa ton 9km + öjbergetin päälle kiipeemisen ihan helposti, koska vielä on ollut mustikoitakin jonkun verran matkan varrella. Puolukoistakin saa niin paljon energiaa että kyllä jaksaa. Ihanaa maastoa ylä ja alamäkineen ja arkipäivisin harvoin on liikkeellä ihmisiä, joten pidetään suurimmaksi osaksi vapaana koirat. Juoksevat mettässä ja odottelevat polulla meitä marjansyöjiä. ;)

Aika paljon oon treenaillu perusjuttuja lenkkeillessä ja pihassa, mutta motivaatio ei meinaa nyt riittää mihinkään uusiin juttuihin. Remu rakastaa tehdä kun treenataan, se nauttii siitä ja paljon. Se vaan tietysti tulee yli-innokkuuden mukana että ennakoi ja voi alkaa häsläämään aluksi. Capo taas tekee kyllä jos haluaa, mutta olis paljon kivempaa syödä, kaluta luita ja keppejä tai saunoa. Capo ajattelee selvästi et eiks se riitä että tiedän mitä tänne-sana tarkottaa. Uskoo kyllä hyvin mutta motivaation löytymisen kanssa pitää saada aina tehdä töitä.

Sunnuntaina oltiin taas lasten kanssa ongella ja otettiin nyt pelkkä Capo mukaan. Siellä se nautti kivien päällä syysauringosta ja vartioi meidän onkipaikkaa vähän naurettavuuteen asti. Ei se kunnolla haukkunut tms, mutta kun joku meni ohi alkoi tuhahtelemaan hiljaa ittekseen. Me löydettiin tää paikka ensiks ;)

Eilen tuli hieroja illalla Capoa tapaamaan, se kun on takapäästä niin jumi välillä ollut. Capo nautti koko tunnin ihan töysin rinnoin, vaikka oli ekaa kertaa kunnon käsittelyssä. Kuorsaus vain kuului lähes koko ajan. Takajaloissa oli jumikohtia ja samoin selän ja pyllyn päällä. Niissä kohdissa nosteli vähän päätään ja yritti päästä selälle makaamaan, mutta ihan selvän eron huomasi kyllä venymisessä kunhan hetken oli hieronut. Aineenvaihdunta ja verenkierto oli kuulemma hidastuneet takapäässä sanoi hieroja, koska nahka ei juurikaan irronnut kun yritti ottaa siitä kiinni. Hieronnan lopuksi oli uskomaton ero alkuun, nahkaa nousi vaikka kuinka paljon pyllynkin päältä. On ne vaan taitavia nuo jotka lihaksista jotain ymmärtää. :)

Oon ilmoittanut Capon nyt seinäjoelle ja jyväskylään näyttelyyn, Remua en ota mukaan. Tai jyväskylää pitää vielä miettiä josko ilmoittaisin vielä senkin, mutta seinäjoelle meen vain Capon kanssa koska lähden sinne yksin.

Muutama kuva

Muutama kuva pojista näin sadepäivän kunniaksi. Ihan vaan kotipihalla napattu kun olivat omissa touhuissaan nauttimassa elämästä...

Vauhtia piisaa

Välillä on kuitenkin pakko pysähtyäkin..

Pikkupoju mielummin keskittyy luihin

Välillä on kuitenkin tarkasteltava ympäristöä

Maisan muistolle

Tänään koitti se kamala päivä, jolloin Annen ja Mikan bullmastiffivanhus Maisa lähti sateenkaarisillalle 10 vuoden ikäisenä. Meille kaikille niin rakas vanha rouva, oman arvonsa tunteva, iloinen ja hyväsydäminen muori jättää jälkeensä ison aukon Kotisarantielle.

Maisa (Bedste´s Ditte) 6.4.1999-26.8-2009

Käyt enkeli vierelläs taivaanrantaa, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa. Et kipua tunne taivaantiellä, on monet rakkaat vastassa siellä.

Arkeen palattu!

Noniin! Arkeen on palattu viikko sitten maanantaina. Loman aikana en ihan tarkoituksella ole tänne kirjoitellut, ollaan vaan nautittu elämästä!

Heti kun loma alkoi saatiin ihania vieraita kylään, Remun veli Dami perheineen tuli visiitille kun olivat ohikulkumatkalla. Kyllä on hieno poika tuo Dami. Remun kanssa ei annettu tavata ollenkaan, mutta Capon kanssa tutustuivat jonkin aikaa ennenkuin laitettiin Capo Remun seuraksi eristykseen ;) Ihanaa kun kävitte Nina ja Jouni+ lapset.

Toisella lomaviikolla lähdettiin ruotsiin vähän sukuloimaan ja viettämään lomaa. Koirat meni siksi aikaa Vikbyn koirahoitolaan. Paikka on meille tuttu koska Jami vietti siellä joskus päiviä kun oltiin lomalla, mutta Remulle ja Capolle paikka ei ollut tuttu. Olivat sisätiloissa eikseen mutta ulkoilut aina samaan aikaan. Hyvin oli molemmilla siellä mennyt, mutta on Capo paljon reippaampi kun Remu ja sen huomaa. Kun haettiin pojat hoidosta, ei kumpikaan kattonut päällekkään. Ne mökötti molemmat kaksi päivää, ja oli kun ei tuntiskaan. Jami aikanaa otti kaiken ilon irti aina jälleennäkemisestä ja oli silminnähden onnellinen, mutta nämä kaks ei tullut edes lähelle. Molemmat tapaa nukkua ainakin alkuyön meidän huoneen matolla, mutta omilla paikoillaan makasivat ekat yöt reissun jälkeen eikä tulleet.. ;)

Tosi lämpimän kesäloman ansiosta Remu on alkanut viihtymään vedessä, menee jo tosi syvälle ihan tärinässä, jopa ui muutamia vetoja mutta nopeesti tulee takasin päin että ylettyy jalat pohjaan. Ollaan touhuttu paljon koirien kanssa ja nautittu kiireettömästä ajasta. Kesällä ei jaksettu lähteä yhteenkään näyttelyyn, mutta ehtiihän sitä nyt syksyllä ja talvellakin.

Vahvistusta meidän ja naapureiden koiratiimiin on saatu viikonloppuna! Tätä on jo odotettu ja salaisuutta pidetty jo niin kauan että nyt on pakko ääneen iloita. Annelle ja Mikalle muutti viikonloppuna uusi pieni Borkku-pentu Martta, suoraan Australiasta. Meten ja Maisan seuraksi sisätiloihin ja kaikkien neljän seuraksi ulkoleikkeihin peuhaamaan tuli ihanaakin ihanampi ruttuturpa.. Laitan tännekkin kuvia kunhan saan kuvattua ja kameran pysymään pikkuvauvan perässä.

Mikähän meidän Remulle on tullut kun on ruvennu syömään ?? Ollan nyt yli 2,5 vuotta tapeltu syömisien kanssa kun on niin kranttu ettei kukaan ole, ja siksipä onkin niin pieni ja laiha. Nyt yhtäkkiä jotain on tapahtunut ja on alkanut syömään kunnollam, kaikki mitä tarjotaan, ja senpä takia on alkanut saada hiljalleen painoakin kertymään. Pieni ja hoikkahan se on siitä huolimatta mutta nyt ei enää näytä niin pikkuruiselta.

Palaan kuvien kera myöhemmin, ja nyt alkaa bloginkin päivittäminen normaalitahtiin taas...

Pitkästä aikaa taas

Eipä oo jaksanut päivitellä tänne kun ei meillä erikoisempaa oo tapahtunut. Ollaan vaan vietetty letkeetä maalaiselämää.
Uimassa ollaan käyty muutama kerta, naapureiden Mette ui ihan mahtavasti, joten Capo päätti hypätä perään. Meitä oli paikalla 4 aikuista mutta kukaan ei ehtinyt reagoida kun Capo jo oli hypännyt. Painui veden alle, mutta pääsi pintaan ja ui rantaan. Tuo siis osasi hienosti uida mutta säikähti tietysti. Miehet oli hyppäämässä jo perään pelastamaan pientä miestä mutta niin se kääntyi ja tuli uiden rantaan. Remu ja Maisa kahlailee mutta eivät ui.

Öjbergetillä ollaan lenkkeilty ja sen takana olevalla pururadalla tietysti. Hienot on lenkkimaastotja koirat nauttii metsälenkeistä. Vaikka öjberget on noin pieni mäki, saa sinne kiivetessä kuitenkin itsensä lämpimäksi.

Tässä ollaan kiivetty mäelle ja vauhti alaspäin on kova.

Kokkolan näyttelyyn ei lähdetty kun Capolla oli niin jumissa takapää että liikkui huonosti. Myöskään kauhajoelle ei lähdetä vaikka ensin niin mietittiin. Saa nähdä osallistutaanko enää mihinkään näytelmiin. Ehkä sit joskus 5 vuoden päästä jos nuo olis tarpeeks kehittynyt ;)

Lomia odotellaan kovasti että olis aikaa tehdä jotain kivaa. Muutama kuva loppuun.

Remu ja Capo