Pitkään aikaan en ole taas ehtinyt kirjoittelemaan... Päivät tuntuu menevän niin kauheeta vauhtia. Jos oon aamuvuorossa niin pääsen kolmelta, haen lapset, koirat vaan takapihan metsään pissalle, ruokaa meille, ruokaa koirille, ulos ja nukkumaan... Huhhuh! Iltavuoroina kerkeen muka enemmän. Vien aamulla lapset hoitoon 9 jälkeen ja sit onkin aikaa koirille aina klo 13 asti ennenkun alan valmistella lähtöä. Yleensä käydään lenkillä, metsässä ja treenaillaan eri paikoissa.
Lumi on saanut taas koirien päät sekaisin. Varsinkin Remu nauttii täysin rinnoin. Ottaa kiinni lumipalloja, hyppii lumiseen ojaan ja vetää lapsia pulkassa. Capolla on ollu ihmettelemistä, mutta lumi on hyvää ja siellä voi liukastella ja sutia mielin määrin.
Meillä on alkanut Remu nyt vähän ojentamaan Capoa. Ollaan mietitty kuinka Remu hyväksyy Capolta kaiken, mutta nyt kun Capo on vähän kasvanut, on alkanut opettaminen talon tavoille. Hyvä, sillä tuo pikkukakara ei varmasti helpolla opi, ja sitkee se on. Yks päivä Remu löysi metsästä maailman parhaan kepin, johon Capo tietysti tarras heti kiinni. Remu murahti, mutta Kakara ei reagoinut mitenkään, sit murisi vähän vihaisesti ja näytti vähän hampaita, eikä vieläkään tapahtunut minkäänlaista elettä että Capo päästäis irti. Lopuksi Remu otti niskasta kiinni ja siirsi kakaran syrjään. Ei se tajunnu kyllä vieläkään, mutta hyvä että remu pitää puoliaan. Tähän asti ei oo juurikaan pomottanut kunnolla.
Viikonloppuna mennään molempien kans treeneihin, ja naapurin koirien kans peuhaamaan. Nyt koirille iltapalaa ja takka päälle. Kyllä elämä on ihanaa :D
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti