Kuvia

Muutamia sisällä otettua (kehnoja) kuvia pojista. Ulkona sais upeita kuvia lumessa mutta koirat ei pysy siellä sekunttiakaan paikallaan ja sormet jäätyy :) Mutta molemmista muutama kuva. Remu on siis jo 1v10kk ja Capo ihan pian 7kk. Koko eroa on sen verran, että Capo on tietty pienipäisempi, korkeus on ihan tasan sama, pian Capo on korkeampi. Paino Remulla tänään 49,4kg ja Capolla 40,4kg. Huhhuh ku jätkä kasvaa korkeutta ja painoa vaikka on ihan kukkakeppi.!!

Remun kans meen lonkka-ja kyynärkuvaukseen tammikuun puolessa välissä. Jo on aikakin. =)

CAPO 7KK

REMU

Joulun kuulumisia.

Joulu oli ja meni! Ihanaa olla lomalla. Aamu alkoi rauhallisesti kun tontut oli tuonu kuusen alle muutaman lahjan. Niitä availtiin ja lapset oli onnellisia. Koirille oli lelut paketissa, mutta Capo ei tajunnut lahjojen päälle mitään. Remu avas omansa hienosti, mutta junnulle piti paperit ottaa pois päältä. Capo sai vinkuvan pallon, joka on aivan huippu ollut. Koko joulun on leikkinyt sillä ja vinkuu niin kivasti aamulla aikaisin :) Remu sai jotain muuta lelua ja tykkäs kans.
Sit alettiin riisipuuron keittoon ja joulusaunaan piti tietysti kans mennä. Lapset nukkui hetken ja koirat ulkoili, sit suunnattiin mun vanhempien luo syömään. Pukki kävi siellä ja sit tultiin kotiin jatkamaan joulua anopin+ muun poppoon kanssa. Lahjoja tuli lisää ja koirille löytyi paketista luut. Viettivät koko illan niiden kimpussa.

Mä olin ollut niin kiltti että sain lahjaksi muiden lahjojen lisäksi SingStar-pelin, ja voi sitä iloa ja riemua kun monta kultakurkkua pienissä glögeissä alkoi hoilaamaan. Kivaa oli ja koirat jaksoi hienosti olla ja keskittyä luihinsa vaikka talossa oli 7 ihmistä hoilottamassa.
Joulupäivänä ja tapanina ollaan vaan otettu rennosti, pulkkailtu ja peuhattu koirien kanssa lumessa. Saunassa on käyty ja laulettu edelleen sitä singstaria. =)


Tänä aamuna meni hermo! Lapset nousi ja tuli sanomaan että täällä haisee kakka. Nousin sit ihmeissäni ylös katsomaan. Me annettin Remulle illalla ruoka, mut se ei syöny sitä, unohdin ottaa pois ja aamulla totuus valkeni, Capo oli syöny Remun tujua ruokaa PALJON! oli sit tullu vähä läpi, kun tommosen satsin syöny ja oli 2 mun päänkokoista paskakasaa olohuoneessa. Jeri, meidän 5-vuotias poju tuli näyttämään juoksujalkaa missä läjät on, ja lensi kaaressa kumoon, liukastui siis Capon pissalammikkoon! Huhhuh tuota jätkää, monta kuukautta ollu tekemättä mitään sisälle ja sit on yhtäkkiä kaikkea, ja paljon! No oma moka kun en ollut ottanut pois...

Ilmoitettiin molemmat koirat tammikuussa turkuun näyttelyyn ja tekis mieli ilmoittaa helmi- ja maaliskuussa tampereelle, mutta katsotaan nyt... Onneks on vielä ilmoittautumisaikaa jäljellä. Rahaa menee paljon jos molempia vie, mutta ei olis kiva jättää toista kotiin...
Uutta vuotta odotellessa, toivottavasti ens vuodesta tulee yhtä ihana kun tästäkin!!

Ensimmäinen joulu ilman Jamia.

Huh, ensimmäinen joulu ilman Jamia... Siitä on jo puoli vuotta kun sain kauhean soiton Jenssiltä iltavuoroon, Jamin on joku hätänä. Äkkiä soitin naapuriin että hakevat lapset meiltä (mä kun en iltavuorosta pois pääse vaikka mikä olis). Jens lähti sata lasissa pakettiautolla Pirttikylään Jamin kanssa, oli kipeä, maha turvonnut ja yritti oksentaa. Perille päästyään me tiesimme jo mikä on kyseessä ja että siitä on mahdoton selvitä. Ell Kääntee tiesi ettei mitään ollut tehtävissä koska vatsalaukun kiertymä oli niin raju ja nopea, mutta halusi helpottaa viimeisiä hetkiämme yhdessä antaen Jamille runsaasti kipulääkettä lihakseen.

Illalla kun tulin töistä, oli Jami aavistuksen parempi. Heilutti häntäänsä viimeisillä voimillaan ja katsoi iloisesti. Mitään ei rakkaamme kropasta enää päässyt ulos, mutta onneksi ei ollut kipeä. Aamulla oli molempien lähdettävä töihin ennen seitsemää, ja aamulla Jamin silmistä näki sairauden ja uupumuksen. Aina niin kiiltävä karva oli muuttunut valkoiseksi stressin aiheuttamasta hilseilystä. Halattiin Jamia vielä ja lapset antoi pusut, mutta pakko oli lähteä vaikka tiedettiin mikä suru tulee eteemme. Ennen yhdeksää Jens tuli katsomaan koiran vointia kahvitunnilla. Jami odotti isäntää eteisessä ja viimeisillä voimillaan heilautti häntää ja hyppäsi rappuset alas. Sitten ei enää rakas jaksanut, vaan ensin meni takajalat alta ja sitten etujalat. Miehet kantoivat autoon ja minä töistä soitin eläinlääkärille että tulossa ollaan. Lääkäri oli leikkausvalmiudessa vaikkei siitä hyötyä olisikaan, mutta ainakin kipulääkettä voisi antaa tai jos on kovat tuskat niin viimeisen piikin. Kotipihasta lähtivät ajamaan, Jenssin työkaveri ajoi pakettiautoa ja Jens ja Jami olivat takaluukussa sylikkäin. Ehtivät ajaa n 2km, kun Jamin voimat hyytyivät ikiajoiksi, mutta mikä onni on nukahtaa isännän syliin.

Ihania hetkiä ja onnellisuutta mahtui yhteiseen elämäämme, toivottavasti Capo ja Remu osaa nauttia joululahjoista samalla lailla kun Jami. Siinä oli kyllä mahtava koira!

Jamin hauta on täällä meidän tontillamme, mäen päällä takapihalla. Täällä on Jami ollut onnellinen ja koko talon rakennusajankin vartioi tonttia, juoksi ja leikki!

Kuvia Jamin elämän varrelta

Uusi talvitakki

Jami ja ensimmäinen lapsemme

Remu tuli taloon

Yhdessä vahdittiin tonttia

Joulukorttikuva vuodelta 2004

Hellurei ja hellät tunteet

SISARUSRAKKAUTTA!!

MUN KULLAT POSEERAA :)

Taas on viikko vierähtänyt ja pukin tulo jännittää :D Huomenna meinaan mennä ostaan viimeiset joululahjat niin sit saa alkaa nauttimaan elämästä. Viikko enää töitä ja alkaa kauan odotettu loma. Muutama kuva meidän kakaroista, kerranki kaikista neljästä...

CAPO SEISOO

CAPO 6KK

SIINÄ TEILLE HYMY !!!

REMU LAULAA MUKANA

CAPO KIUSAA ISOVELJEÄ

JA NIIN ISOVELI NÄYTTI KAAPIN PAIKAN....

Onnea Capo, 6kk

Meidän pieni mies on tänään jo 6kk. Iso poika jo, painoa eilen oli 36kg. Korkea kun mikä ja laiha kun luikku vaikka painoa on jo noinkin paljon. Tottelevainen kakara ja halukas oppimaan. Ruoka maistuu aina ja Capo itse ei haluisi ruuan määrään mitään rajoituksia. Nyt on alkanut olemaan kuulo vähän valikoiva. Sana tänne on pikkumiehelle ihan selvä, mutta nyt on alkanut ajattelemaan että ei kannata kiirehtiä luokse jos ei ole vastassa nyrkillinen nakkeja, ihan hyvin kerkeen vielä nostaan jalkaa.

CAPO 6KK

Mua on alannu ärsyttämään ruokakippojen kiliseminen lattialla, ja myös kaupasta ostetun ruokabaarin jalkojen kilinä vasten laattalattiaa. Hermo meni, joten päätettiin tehdä koirille omat ruokapöydät joihin upotettiin ruokakupit. Petsasin ne muuhun sisustukseen sopivaksi ja nyt ei enää kilise eikä kalise. Ihan kivat niistä tuli näin meikäläisen taidoilla mutta toki timpurit sais vielä hienommat. Nuo kelpaa meille hyvin.

Tänään meen taas iltavuoroon. Nyt lähden koirien kans ulos ja myöhemmin voisin käydä mustissa ja mirrissä täydentämässä ruokavarastoja hiukan. Ei muuta kun hyvää joulukuuta kaikille tasapuolisesti, muutama viikko niin pukki tulee :)

Pienen pojan elämää, ei enempää ei vähempää...

Remu, jolle vielä 2kk sitten sana SEURAA tarkoitti riehumista, vetämistä ja totaalista sekoamista, on oppinut sanan merkitystä edes hieman. Oon niin onnellinen että se tajuaa edes ajoittain sen. Eilen eka kerran Jens kuvas meidän treenamista omassa pihassa ja lasten kiljuessa/leikkiessä vieressä. Te mahtavat TOKO-ihmiset ja koirat nauratte varmasti tälle videolle, mutta älkää verratko meidän pelleilyä itseenne ja upeisiin puhtaisiin suorituksiin, vaan yrittäkää saada mieleenne kuva minusta, lihavasta landepaukusta jota koira vetää kun pässiä narussa sanan SEURAA kuultuaan :D Siis ikinä en olis uskonut että tuo Remu seurais mua edes metrin vetämättä tai jos vapaana yritin, niin lähti kun ohjus muualle juoksemaan. Tässä videossa Remu siis on meidän mittapuulla HYVÄ!! Vaikkakin aluksi yrittää lähteä lasten kanssa peuhaamaan, jossain kohdissa yrittää juosta eteen ja edistää, eikä istu joka kerta kun pysähdyn, ja jos istuu niin istuu eteen eikä sivulle, mutta kun kahden kuukauden treenillä saatiin jo tälläistä aikaan, niin ehkä 2 vuoden päästä voisin jo harkita möllitokokisaa. (Osaan jo kuvitella teidän kaikkien nauravan tätä katsellessanne, mutta uskokaa pois, tämä on meidän Remulle saavutus)

Kas tässä olkaa hyvät- nauraa saa, se pidentää ikää :)

Tänään meen treenaamaan tuonne räntäsateeseen. Jens ei ilmeisesti tule Capon kans niin luulen että mä otan molemmat koirat mukaan, ja Remun kans treenaan vaan lopuksi. Kiva molempien nähdä koiria, niin siks en malta jättää toista kotiin.

Pitkästä aikaa...

Pitkään aikaan en ole taas ehtinyt kirjoittelemaan... Päivät tuntuu menevän niin kauheeta vauhtia. Jos oon aamuvuorossa niin pääsen kolmelta, haen lapset, koirat vaan takapihan metsään pissalle, ruokaa meille, ruokaa koirille, ulos ja nukkumaan... Huhhuh! Iltavuoroina kerkeen muka enemmän. Vien aamulla lapset hoitoon 9 jälkeen ja sit onkin aikaa koirille aina klo 13 asti ennenkun alan valmistella lähtöä. Yleensä käydään lenkillä, metsässä ja treenaillaan eri paikoissa.

Lumi on saanut taas koirien päät sekaisin. Varsinkin Remu nauttii täysin rinnoin. Ottaa kiinni lumipalloja, hyppii lumiseen ojaan ja vetää lapsia pulkassa. Capolla on ollu ihmettelemistä, mutta lumi on hyvää ja siellä voi liukastella ja sutia mielin määrin.

Meillä on alkanut Remu nyt vähän ojentamaan Capoa. Ollaan mietitty kuinka Remu hyväksyy Capolta kaiken, mutta nyt kun Capo on vähän kasvanut, on alkanut opettaminen talon tavoille. Hyvä, sillä tuo pikkukakara ei varmasti helpolla opi, ja sitkee se on. Yks päivä Remu löysi metsästä maailman parhaan kepin, johon Capo tietysti tarras heti kiinni. Remu murahti, mutta Kakara ei reagoinut mitenkään, sit murisi vähän vihaisesti ja näytti vähän hampaita, eikä vieläkään tapahtunut minkäänlaista elettä että Capo päästäis irti. Lopuksi Remu otti niskasta kiinni ja siirsi kakaran syrjään. Ei se tajunnu kyllä vieläkään, mutta hyvä että remu pitää puoliaan. Tähän asti ei oo juurikaan pomottanut kunnolla.

Viikonloppuna mennään molempien kans treeneihin, ja naapurin koirien kans peuhaamaan. Nyt koirille iltapalaa ja takka päälle. Kyllä elämä on ihanaa :D

Uusi viikko jälleen.

Huh miten nopeeta nämä päivät taas menee. Viime viikolla ollaan puuhailtu yhtä sun toista. Ollaan pössötetty naapureiden koirien kanssa, ja kaikki 4 karvaista kakaraa on painellut pitkin metsiä ja peltoja. On treenailtu omassa pihassa ja käyty metsälenkeillä.


Lauantaina oltiin pururadalla Niinan, Bennyn, Kukan ja Pihkan kanssa. Kivaa oli ja koirat nautti. Kaikki tuli hienosti keskenään toimeen. Capoa aluksi hetken jännitti Kukka kun yritti niin tohkeissaan ja kovaäänisesti saada Capoa leikkimään. Häntä oli hetken koipien välissä, mutta nopeasti ymmärsi yskän. Niin paineltiin menemään ja leikittiin melko nätisti. Remu ja Pihka sai metsähepuleita, Kukka ja Capo taas valitsi mielummin polulla painimisen. Kivaa oli meillä ihmisilläkin, pitääkin ottaa lähiaikoina uusiksi. Voi kun täällä lähellä olis enemmän bullmastiffiväkeä, kiva olis treffailla isommallakin porukalla.

Ihan mahtava fiilis kun molemmat koirat on niin energisiä ja iloisia. Molemmat syö hyvin ja tekee pahojaan :D Capolla on edelleen 2€ kolikot korvissa säästössä, mutta hyvät ne alkaa olemaan.

Harmittaa kauheesti, kun Capon pentueen tapaaminen olis tässä kuussa, mutta kun on sunnuntai päivänä ja Savonlinnassa asti, niin joudutaan jättämään väliin. Tarkoitus oli mennä, mutta kun en saanut viikonlopun perään maanantaita vapaaksi, niin pakko jättää väliin. Tapaaminen alkaa klo 12, ja aikaa siellä menee kuitenkin, ajaa illalla/yöllä kotiin yli 6h ja sit yöllä pitäis hakea lapset ja Remu että kerkee ma-aamuna klo 6.30 lähteä töihin ja hoitoon. Ei vaan onnistu. Jos oltais Jenssin kanssa kahdestaan, niin lähdettäis ilman muuta, mutta pakko ajatella muiden parasta...

Capo täytti toissapäivänä 5kk ja painoa on nyt vähän vajaa 29kg. Hoikka ja korkea poika, mutta nyt jo näkee että kasvaa isoksi. Tai ainakin siis tuota miniatyyri-Remua isommaksi, Nyt on säkäkorkeus eroa enää vain hiukan, vaikka toinen on vielä ihan vaavi. Tähän loppuun kuva tältä aamulta Caposta, ihana raikas ilma, ja joka paikka huurteessa.

CAPO 5KK

Eilen Seinäjoen näyttelyssä.

Eilen oli seinäjoella näyttely johon lähdettiin Remun kanssa treenaamaan. Hienosti meni Remulla, tosi paljon yli odotusten. Oli Nuo Eri2 kera upean arvostelun. Kirjoitan sen alemmaksi. Näytillä oli 19 bullmastiffia, ja kerrassaan upeita! Urokset varsinkin oli kaikki ihan mahtavan näköisiä. Tiedettiinhän se ettei me sijoittua voida tuollaisessa joukossa, mutta silti Eri oli positiivinen yllätys. Autossa matkalla hallille sanoin Jenssille että EH on tavoite, mutta kunhan ei tule tyydyttävää, niin hyvin menee.

Hyvä kokonaisuus, kiva tyyppi, hyvä pää ja ilme, oikeanlaiset korvat ja silmät, erittäin hyvä niska ja olat, luusto keskinkertainen, hyvät kulmaukset, vahva liikkuja.

Siinä oli Remun arvostelu joka siis oli aivan huippu. Lihaksia kun alkais tuo pian kasvattamaan niin hyvä olis. Se on raasu niin pieni ja hento verrattuna muihin. Remun veli, Sulo, oli myös siellä ja vei voiton Remusta ollen Nuo Eri1. Sulo on niin paljon lihaksikkaampi kun Remu. Sulon omistajaa Hanskia vähän hirvitti kun Sulo ei oikeen meinaa sietää muita uroksia, ärisi ja murisi siellä ohikulkeville koirille. Mietittiin yhdessä mitähän meidän kehästä tulee kun pitäis yhdessä siellä olla, eikä Sulo voinut sietää Remua, mutta tosi hyvin meni. Myös PU kehä meni hyvin, vaikka lennettiinkin pihalle sieltä kun leppäkeihäät :D Kiva päivä kaikenkaikkiaan, vaikka oli ihan kamalan ahtaat kehät, eikä reunoillakaan juuri tilaa ollut.

Capolla oli illalla Jenssin kans viimeiset tottistreenit ja me kyllä kyseenalaistetaan tuon äijän oppeja jonku verran. Aina oon ollu sitä mieltä että tietää oman rotunsa niin hyvin, muttei tajua ettei samat temput tehoa kaikkiin koiriin ja ettei bullmastiffille voi olla niin kovakourainen ja hermo. No me vähän sovelletaan oppeja ja kysellään mielummin bullmastiffi-ihmisiltä neuvoja tarvittaessa.

Taas maanantai!

Taas on uusi viikko alkanut, kuinka nää viikot menee niin nopeasti??
Eilen oli taas treenit molemmilla pojilla. Remun kans ei mennyt niin hyvin kun yleensä. Kaverin rotikka tuli kans pitkästä aikaa, ja nuo lapsuusaikojen parhaat ystävät halus leikkiä keskenään, eikä keskittyminen ollut paras mahdollinen. Meni kuitenkin ihan ok, mutta huomas että Remu olis halunnut tehdä mielummin jotain muuta. Pääasia oli kuitenkin, ettei ollut jäänyt mitään traumaa edelliskerrasta, kouluttajaakin moikkas ihan intona.

Capon treenit alkoi heti meidän jälkeen. Olivat harjoitelleet eka kerran seuraamista eilen, ja oli mennyt kuulemma tosi kivasti. Mä syytän kyllä itseäni tuossa Remun seuraamis hankaluudessa, oon pentuna opettanut sen väärin ja hyväksynyt liikaa edistämistä ja nyt saan ite siitä kärsiä. No oppia ikä kaikki, ja parempaan päin on jo toki menty. Capolla pidetään nyt vielä yksi viikko painoja korvissa vaikka alkaa olemaan aika hyvät. Taittuu kyllä oikein, mutta aavistuksen on noussut. Nyt ne on toisen viikon, eka viikon jälkeen otettiin päiväksi pois, mutta eilen pantiin takaisin.

Seinäjoen näyttelylaput tuli viimeviikolla. Tosi paljon oli Bullmastiffeja, 19kpl! Kiva nähdä paljon komeita koiria ja itse treenata kehäkäyttäytymistä. (mulla siis yleensä hankalampaa kun koiralla :D ) Harmi että naapurin Metellä on kuuri päällä niin eivät pääse tulemaan. Olis ollu kiva että pääsevät kun oli ilmoitettu 6 borkkua, aika paljon!

Nyt siivomaan tuoholaisen jälkiä, Capo oli purkanut meidän Enni-neidin nallen, joka oli sisältä täynnä vanua ja semmosia pieniä helmirakeita. Ihmeen vähällä ollaan Capon kanssa kyllä päästy. Remu tuhos paaaljon... Muutettiin tänne just rakentamaamme taloon kun Remu oli n. puoli vuotias ja kodinhoitohuoneen ja työhuoneen seinät tuli syötyä lähes kokonaan.. Huonekaluihin ei ole kumpikaan onneksi koskenut, doggi oli nimittäin sellanen tuholainen silloin aikanaan ettei yksikään huonekalu säästynyt!

Keskiviikko

Taas on viikko puoli välissä. Tänään oli taas Jenssillä ja Capolla tottistreenit. Kivasti oli mennyt, vaikkakin Capo oli ollut turhan innokas ja tehnyt kaikkensa saadakseen nakkia. Osaa tulla jo hienosti sivulle ja on niin skarppi. Mä jäin lasten kanssa kotiin ja mentiin sit pihalle. Lapset rupes touhuilemaan omiaan, joten minä hain herkkuja sisältä ja treenasin Remun kanssa omalla pihalla. Keskittyi hyvin, ja ihan ku olis seuraamiseenkin tullut potkua lisää. Kyllä se edistää mutta ei vetänyt tänään niin kun treeneissä viimeksi.

Remu on niin lapsirakas että välillä ihmetyttää. Kun tullaan töistä ja hoidosta, Remu piakisesti moikkaa meidät aikuiset ja alkaa lapsia kiehnaamaan. Pihalla tänään se juoksi lasten mukana koko ajan, paitsi silloin kun mä treenasin. Silti en luota kehenkään koiraan 100% joten keskenään meillä ei lapset ja koirat ole, siis ilman aikuisen valvontaa.

Eilen olis ollut näyttelyharkat, mutta mä elin tänään maanantaissa joten luulin niiden olevan huomenna :D Näin se vuoro- ja viikonlopputyö sekoittaa ihmisen pään ! Varasin tänään torstaille parturin ja kysyin varatessani eikö ole aikaisemmin aikoja, eipä ollut ei, ja vasta puhelun lopetettuani huomasin että huomennahan on torstai.

Teippikorva Capo valtasi vierashuoneen sängyn

Meidän pikkumies Remu poseeraa..

ja sit meni jo maku ja huomio kiinnittyi pikkuveikkaan...

Uusi viikko, uudet kujeet

Viikonloppu meni vauhdilla. Sunnuntaina oltiin aamupäivällä mätsärissä molempien koirien kanssa. En ole siis koskaan ennen mätsärissä ollut joten vähän olin pihalla välillä. Capo otettiin mukaan seuraamaan kehänlaidalta menoa, mutta otin varmuuden vuoksi rokotustodistuksen mukaan jos pääsisikin vaikka osallistumaan. En siis tiennyt mikä mätsärissä on pennun alaikäraja, vai riittääkö että on rokotukset kunnossa.. No se riitti, joten pääsi Capocin eka kerran harjoittelemaan. Molemmat koirat käyttäytyi tosi hienosti kehässä ja molemmat sai punaisen nauhan. Capon suorituksesta olin äärettömän tyytyväinen, niin hienosti kulki vierellä ja antoi tuomarin itseään kopeloida. Hampaidenkin näyttö sujui ongelmitta. Pentuja oli 52 ja Capo oli kahdeksan parhaan joukossa vaikkei siis palkintosijoille päässytkään. Olin niin onnellinen meidän piekkumiehestä. Tuomari tuli kehien jälkeen vielä sanomaan että hänellä itsellään on ollut bullmastiffejä ja piti Capon värityksestä ja käyttäytymisestä paljon. Olipa kiva kerrankin kuulla postitiivinen kommentti omasta koirasta :D

Mätsärin jälkeen haettiin lapset mun vanhempien luota ja äkkiä hetkeksi kotiin lepäämään. Remun treenit alkoi klo17 ja minä käyn siellä, Capolla alkoi treenit klo 18 ja Jens käy siellä. Vaihdettiin lennosta lastenhoitohuki mulle ja pojat lähti harjoittelemaan. Meillä meni Remun kanssa penkin alle treenit, niin että nyt harmittaa. Seuraaminen on Remulle tois hankala ollut aina, edistää niin paljon ja on yli-innokas joten vetää hitaassa liikkeessä. Kouluttaja otti Remun ja kiskaisi aina kun Remu veti, ja niin alkoi Remun pelkääminen. Kun tulin narun päähän ja yritin, niin ei kyllä vetänyt mutta kulki pää melkein maassa asti ja pelkäs :( Lopetin sen sit lopputunniksi ja otin vaan helppoja liikkeitä, sivulle, paikalla makuuta ym ja kehuin kauheesti.
Harmittaa se että itse oon tehnyt nyt kauheesti töitä että saa remun rohkeuden ja reippauden takas (Jamin kuoleman jälkeen sille tuli arkuus uusia asioita ja ihmisiä kohtaan) ja nyt kun se on rohkaistunut, niin tuli tuollanen tosi negatiivinen kokemus...

Capolla meni hienosti taas kerran. Se kiipeis vaikka puuhun jos saa nakkia, joten tekee siis treeneissä kaiken mahtavasti. Oli kyllä pojat tosi väsyneitä illalla ja iltaruuan jälkeen molemmat nukahti ja aamuun asti posotti Capokin vaikkei käynyt kun ruuan jälkeen vaan pihalla..

Kiva oli eilen nähdä muitakin bullmastiffeja. Mätsärissä oli 6 bullmastiffia kehässä, kolme aikuista ja kolme pentua, sekä Niinan Kukka kehänlaidalla katselemassa. Kaikki oli niin reippaita ja käyttäytyi mallikkaasti..

Seuraavaksi sit Remun kans seinäjoen näyttelyyn saamaan harjoitusta. Ei puhettakaan että meillä olis mitään jakoa siinä valio-porukassa mutta kiva itse oppia lisää näyttelytilanteista. Se on meille tärkeintä.

Ihana viikonloppu

Viikonloppuisin on niin kivaa touhuta koirien ja lasten kanssa. Tänään oltiin aamusta heti pari tuntia pihalla naapurin koirien kanssa peuhaamassa ja juoksemassa pitkin peltoja ja metsiä. Illalla mä treenasin Remun kans omalla pihalla näyttelyjuttuja ja sit vielä vähän luoksetuloa ja seuraamista. Ihanasti tuolla on energiaa ja miellyttämisenhalua (ja nakin halua) että ei häirinny vaikka naapuritkin tuli ulos. Vuoron vaihto, ja Jens tuli Capon kans pihalle vähän harjoittelemaan. Hienosti sekin jo osaa asioita.

Tottistreenit alkoi Jenssillä ja Capolla keskiviikkona, ja siellä oli ollut kuulemma ihan kivaa ja Capo oli innokas oppimaan. Huomenna on niillä seuraavat treenit ja mulla Remun kanssa vapaat harkat. Huomenna meinaan mennä elämäni ekaan mätsäriin... Hui ku jännittää. Jännittää paljon enemmän kun oikeet näyttelyt ku en tiedä yhtään miten tuolla hommat menee. Noh, huomenna ollaan viisaampia ja katsotaan miten menee.

Erikoistapaus

Moi! Mä oon meidän perheen erikoistapaus Capo!

Mä oon joka asiassa vähän erikoinen, kaikista asioista eniten nautin kynsien leikkuusta. Mä makaan selälläni maassa kun niitä leikataan ja en millään haluis et lopetetaan. Mulla on myös aina nälkä ja koko ajan jano, en saa millään mahaani täyteen. Mun esikuva on isoveli Remu ja teen kaiken perässä minkä sekin. Jalkaakin opin nostamaan jo kauan sit, kun otin esimerkkiä isommasta. Mä oon nyt vähä tämmönen honkkeli, korkea, laiha ja muutenkin vähän hassun näköinen. Mutta kaikki meidän perheessä rakastaa mua kun hullu puuroa. Tässä mä olen 17vkoa vanha pojan vesseli.

Remusta pari kuvaa vertailun vuoksi...

Kun se laihtuu siis aina puolen vuoden välein useamman kilon totaalipaaston takia Meten juoksuista johtuen, niin tässä 2 kuvaa vertailun vuoksi. Onko niissä teidän kenenkään mielestä eroa, vai kuvittelenko mä vaan omassa pienessä päässäni että laihtuu aina ihan tajuttomasti. Toisessa kuvassa on siis n 1kk sitten ja toisessa nyt. Nyt mun mielestä on saanut lihaansa takaisin, mutta voipi olla toiveajattelua.. Ota kantaa!

Remu metsälenkillä n 1kk takaperin

Ja tässä kuvassa eilen omalla pihalla

Hohhoijakkaa mikä rantalenkki

Noniin, päätettiin tänään lähteä töiden ja ruuan jälkeen kävelemään lapsien ja koirien kanssa rantaa pitkin. Auto jätettiin farokselle ja siitä lähdettiin vankilanrantaa kohti. Ekana heti tuli vastaan bullmastiffi narttu, oli 2-vuotias ja Ruotsista haettu. Ihan pieni hetki annettiin koirien leikkiä, mutta sit lähdettiin kävelemään. JOKAINEN vastaantulija ensimmäisen 500m aikana kiersi meidät kaukaa, jopa ihan puistikoiden väliin meni, pyöräilijät kaarsi ohi ja varsinkin muut koirahmiset paineli joko laiturille pakoon tai sit puiden taakse piiloon. Hohhoi! Eilen oli tuossa ihan lähellä se purematapaus, jossa Bullmastiffi puri 2-vuotiasta lasta, joten olihan se arvattavissa että meidän koirien näkyminen ja vielä kahden lapsen seurassa on ihmisten mielestä vaarallista.
Ihan mentiinkin just tänään osittain sen takia että saa katsoa miten ihmiset reagoi, ja täytyy myöntää että tuli vähän paska fiilis. Pohjalaisessa on tänään ollut kysely: Pitäisikö Bullmastiffit kieltää... 65% kyllä, 35% ei.

No mukavasti meillä muute meni, ihana ilma ja kaikki nautti olosta. Koirat osas olla tosi hienosti, eikä välittänyt muista koirista vähääkään, Remukaan ei muuta kun katsonut kohti ja jatkoi matkaansa. Capolla meni tosin häntä koipien väliin aina kun tuli pikkukoiria vastaan. Capo kävelee uskomattoman hienosti remmissä, vaikka onkin liian vähän totutettu. Tänäänkin käveli Jenssin vieressä mukisematta ja vetämättä aivan upeesti, vaikka velipoika välillä saikin hepulin kun lensi lehtiä pitkin poikin.

Pikkupojat punnittiin tänään, Capo on n. 21kg ja ikää 17vkoa, Remu on 47kg ja ikää 1v7kk (juu pikkumies, mutta muutenkin kehittyy hitaasti ja naapurin Meten juoksut ja korvatulehdus verotti Remulta hetki sit 4kg... Nyt saanu jo vähä takaisin)

Huomenna meen iltavuoroon, niin ehtii metsälle kirmaamaan heti aamusta kun muut ei vielä oo liikenteessä.

Kiirettä pukkaa..

Ei meinaa ehtiä ollenkaan tänne päivittämään, kun on niin kova kiirus päivisin. No maanantaina Capo tuli 16 viikkoa, ja tiistaina oli sit rokotus. Nyt saapi alkaa tapaamaan kavereita kunnolla..

Matkalla rokotukseen Capo oksensi ensimmäisen kerran autoon. Ei ole voinut koskaan pahoin, toisin kun Remu oli pienenä... Aina se oksensi, vaikka auto liikkui 500m. Noh siitäkin selvittiin, ja sit lähdettiin Capon kanssa Mustiin ja Mirriin Neu-ostoksille. Siellä oli niin jumalattoman pelottavat likuovet, ettei meinannut poju uskaltaa sisälle :D Sain kuitenkin houkuteltua, ja ulos meno menikin sit hienosti.

Naapurin koirien kans on leikitty päivittäin ja tänään sit oltiin Capon kans tuossa Sundomin luontopolulla/pururadalla tapaamas Niinaa ja Pihkaa. Voi mikä ihana pikkunen sielläkin oli. Capon ja Pihkan ikäero on vajaa 2kk. Capoa vähän sekin ekaksi jännitti, mutta kun pääsi vauhtiin ja löyty hevosen paskaa niin jo rupes juttu luistamaan. :D Tosi hienosti molemmat vauvat käyttäytyi, olivat suurimman osan ajasta vapaana, välillä aina otettiin kiinni.

Capo on nyt ilmoitettu koirakouluun, 8.10 aloittaa. Käydään Caponkin kanssa samalla kouluttajalla kun ollaan muidenkin kanssa käyty. Se on hyväksi kouluttajaksi meidän osalta todettu, niin miksi sitä suotta vaihtamaan. Remun kanssa nuo on edelleen kun paita ja peppu, ja juttu luistaa myös naapurin koirien, kaverin rotikan ja näköjään pihkankin kanssa. Nyt alan totuttamaan enemmän muihin koiriin kun rokotukset on kunnossa. Capo pelkää kaikkia pikkukoiria, isojen kans kun on tottunut elämään...

Tässä meidän pikkumies 16viikon iässä metsänvartijana... Luulee omistavansa pururadankin.

Metsäleikkejä ja autoilua

Tänään oltiin koko perheen voimin metsässä juoksentelemassa. Lapset nautti ja koirat riehui minkä kerkes. Jens treenas Remun kanssa myös hakua vähän ja siitähän poika nauttii kovasti. Capo katteli vaan kauempaa et miks tuo painaa 100 lasissa mettään isännän perään. Ihana ilma ollut tänään ja koirien kans ollu lähes koko päivän touhuilemas milloin mitäkin.

Capo osaa hienosti jo käskyjä. Odottaa hienosti lupaa ottaa ruoka, tulla ulos yms, myös istu, maahan ja tänne on iskostunut jo loistavasti päähän. Upea Erikoistapaus meillä :D

Remu syö jo tosi hienosti, ei voinu alkaa 3vkon syömättömyyden jälkeen tarjoamaan täyttä satsia ruokaa mutta nyt menee jo.

Capo on niin jääräpäinen tapaus ettei koskaan Remun kans oo tollasta ollut. Remu heittää sen milloin mistäkin pois häiritsemästä, kun Capon mielestä on täysin ok mennä kesken Remun syömisen sen kipolle tai kun Remu syö luuta, keppiä tai mitä vaan. Remu murahtaa ja tönäsee Capon pois tai sit itse vaihtaa paikkaa, mut Capo vaan hyökkää uudestaan. Muutaman kerran on ottanut pikkuveikkaa kunnolla kiinnikkin, ja vaikka Capo vingahtaa ja lähtee pakoon, on se sekunnin päästä takaisin kimpussa. Toki mekin puututaan asioihin mut parempi olis alkaa uskomaan Remua ettei saa selkäänsä.

Muutama kuva metsäreissusta, näissä tosin ollaan jo loppupäässä pururataa joten kieli roikkuu ja kuola valuu... Mut onhan ne bullmastiffejä.

Loppuun vielä kuva meidän kummipojasta Ronista joka ihastui Remuun niin täysin että syötti sille kaikki omat maissinaksunsa. Remu rakastui myös poikaan, siellä ne yhdessä istuskeli keskellä meidän keittiönlattiaa ja mussutti herkkuja :D

Uus puhelin

Noniin, just kun pääsin kehumaan ettei meidän pikkumies Capo ole tehnyt tuhojaan oikeestaan yhtään, niin pitihän sitäkin koittaa. Olin treenaamassa Remun kans pihassa ja jätin Capon syömään sisälle. Kun tulin takaisin annoin molemmille koirille luut ja oikeen kiitin molempia hienosta käytöksestä, ja vasta hetken päästä huomasin puhelimen lattialla. En voi käsittää miten noin pienessä ajassa ja huomaamattomasti saa puhelimen niin käyttökelvottomaan kuntoon... Ihan uskomatonta miten oli hampaat lävistänyt melkeen koko näytön. Huh! Äkkiä sit ennen iltavuoroa suunnistin kaupungille hakemaan uutta, pakko kuitenki olla kännykkä jos esim lasten hoidosta tms soitellaan. Nyt kun vielä oppis tuota uutta puhelinta käyttämään ( ja pitämään pikkumiehen tavoittamattomissa)

Remu seuraa ja seisoo todella hienosti kun näyttelykäyttäytymistä opetellaan, mut tosin niin se osas kaikki upeesti jo ennen ylivieskan näyttelyä ja koskaan en unohda miten siellä silti meni. Vaikka kotona ja kentällä ja häiriön alla tekee hyvin kaiken, niin joku niissä kehän reunanauhoissa sitä jännittää. Ilmoitin kuitenki Remun seinäjoelle treenaamaan, jos suostuis sisänäyttelyssä paremmin yhteistyöhön.

Noniin eihän se onnistunut, hah kyllä mä oon niin tunari... Yritin laittaa kuvat tekstin alle, mutta ekaksihan ne tuli ja molemmat kuvat vielä eri kohtiin :D Noh, harjoitus tekee mestarin. Edellisen tekstin kuvissa siis vasemmalla naapurin koirat Maisa ja Mette sekä meidän Remu ja pikkuvauva Capo.

Blogin opettelua

Nyt alan harjoittelemaan tätä blogin pitämistä minäkin. Oon vaan niin surkee näiden koneiden kanssa, et saa nähdä mitä tästä tulee...

Remulla on ruokahalu palannut melkein kolmen viikon jälkeen, heti kun naapurin Metellä loppui juoksut. Minkäs sitä hormooneilleen voi, mutta onneksi nyt taas maistuu hyivn ruoka. Naapurin Mette ja Maisa oli meitä viimeviikolla ilostuttamassa yökylässä, ja kyllä nuo on vaan mahtava nelikko :D